Heippa ja hyvää iltaa kaikille. Nyt paneudun aiheeseen, mikä minua on mietityttänyt jo tovin, nimittäin ihastuminen ja sen tunnistaminen.
Olen ollut about 7v nytten sinkkuna ja uskokaa tai älkää raisusta kielenkäytöstä ja muutenkin osallistumisestani eräisiin treffiohjelmiin en ole todellakaan ollut tosissani etsimässä televisiosta rakkautta, enkä ole ihminen , joka etsii yhden illan juttuja. Minulla ei ole mielenkiintoa sellaiseen, koska koen, että en saa siitä mitään irti. Pikemminkin rikon itseni niissä.. Nojoo. : D BTW.. Bisnes on bisnestä ja olenkin mielestäni hoitanut ja tuonut viihdettä kotisohville : D Jokainen ymmärtää, että jos olet hajuton, väritön ja mauoton et ole kiinnostava persoona ja sellaista kukaan ei jaksa katsoa : ) En ainakaan minä. Uusia haasteita tulee ja tartun niihin satakymmenen, koska kaipaa jatkuvasti elämääni actionia ja vilskettä ja voin suoraan sanoa, että rakastan esillä olemista, sekä kameraa : D Ehkä meissä kaikissa asuu pieni narsku.
Mutta tosiaa sitten asiaan, kun suhteeni loppui todella traagisesti ja jätti myös henkisesti hauraaksi, niin kuvittelin oikeasti monta vuotta, että en kykene luottamaan taikka ihastumaan enän, kunnes nyt ihan tässä viimevuoden aikana minussa heräsi jotain uutta ja kaivattua henkiin : ) Koin pitkästä aikaan ihastusta ja tahtoa,sekä halua oikeasti löytää sen oikean ihanan ihmisen taas vierelleni, ja uskonkin että meidät on luotu olemaan yhdessä ihmisten kanssa, joista välitämme ja joille voimme antaa saman vasta lahjaksi toko myös oikeasti välillä yksinolo ja itsetutkiskelu tekee enemmän kuin hyvää. <3 Se tunne oli jännä ja hämmennyin kuin mikäkin teini ensimmäisen ihastumisen jälkeen : D
Sitten asioiden kääntöpuoleen nimittäin ei siinä mitään, että ihastuu ihmiseen, mutta kun jos käykin niin, että ihastut ihmiseen ketä et voi saada : D Siiäpä vasta sitten onkin probleema. Omalta kohdaltani olen huomannut, että jos nykyään ihastun, niin joka kerta on tapahtunut heteromiehiin : ) Ei siinä mitään, mutta heteromies kuin luonnollisesti pitää naisista. Muutaman miehen kanssa viestiteltyäni olenkin huomannut, että osa näistä heteromiehistä ovat joko kokeilunhaluisia tai muutenvain menevät sekaisin minun identiteetistäni : D on nimittäin sattunut erittäin hupaisia kömmellyksiä muutamia kertoja niista sitten en viitsi täälä alkaa mainitsemaan : D
Mutta onko nyt näin että meillä on tapana ihastua sellaisiin ihmisiin, keitä emme voi saada, tai ainakaan mitään pysyvää, vai onko jokin viehätys/ jollain tavalla seksuaalista kiintymystä asioihin mitkä ovan ns. kiellettyjä?!?! siinäpä vasta pähkinä purtavaksi : ) hahah voi tätä elämätä ei voi kun nauraa…
illanjatkoja…….Juha
